Jaksoarvostelu:
24x7 - Homerista hipsteriHipsterit ja heidän kustannuksellaan vitsailu on jäänyt minulle aiheena vähän etäiseksi, siksi en päässyt tähän jaksoon kunnolla kiinni. Tiedän hipsterien olevan sitä urbaania porukkaa, jotka ajavat polkupyörillä, rouskuttavat luomuvihanneksia, kuuntelevat indiemusaa ja kuvittelevat olevansa ihmisenä muita parempia, mutta nämä pohjatiedot eivät oikein riittäneet tämän jakson kanssa. Hienovaraisien nyanssien havaitseminen olisi vaatinut ennakkoon syvempää sukellusta kohti hipsteriyden ydintä. Nyt jäin vain kellumaan keskelle haaleaa harmautta.
Koska jakso on ärsyttävästi yhden kortin varassa, kaivan mieluummin esiin yksityiskohtia kuin keskityn kokonaisuuteen.
Ensimmäinen huomioni on jakson musiikki. Luulin jo Simpsonien tekijöiden suorittaneen tyylikkään tempun ja ottaneen mukaan jonkun tuntemattoman folk rock -porukan, mutta itse asiassa The Decemberists onkin ollut jenkkilistan ykkösenä tänä vuonna. Höh. Olisi ollut äärettömän siistiä kuulla jakson hengen mukaan jotain todellista pienbändiä. Tämä ei silti vesitä sitä seikkaa, että The Decemberistsin musiikki istuu omaan kohtaukseensa vallan hienosti. Harva vieraileva yhtye on tuonut Simpsoneille mitään lisäarvoa, koska niiden kohdalla on keskitytty vain itse bändiin eikä siihen, miten sen musiikki sulautuu jakson tunnelmaan. Esimerkiksi jaksossa
Mafian maailma vieraileva Metallica on suosikkibändini, mutta The Decemberistsin kohtaus pyyhkii taiteellisessa mielessä lattiaa päälle liimatun oloisella Metallica-kohtauksella.
Vierasäänet ovat perusvarmoja lukuun ottamatta koomikko Patton Oswaltia, joka on T-Rexin roolissa kamala. En tiedä, pitäisikö Oswaltia itseään vai roolittajaa suomia siitä, että Bartin ikäinen poika kuulostaa itseään kolme kertaa vanhemmalta. Yksi heikoimmista esityksistä pitkään aikaan.
Lopussa on jälleen täysin irrallinen kohtaus: johtaja Burns mainostaa ydinvoimaa. En vieläkään tajua, miksi näitä jämäpaloja on viime aikoina alkanut ilmaantua jaksoihin.
